Maailman parhaat lääkärit ja rantaelämää

Viikko edellisistä kuulumisista on mennyt valtavan nopeasti. Ateena tuntuu jo varsin kotoisalta ja sairaalassakin navigointi alkaa sujua. Päivät ovat vain 3-4 tuntia, joten ei mitään stressiä. Sekin on kyllä tarpeeksi, kun koko ajan on uusia ihmisiä ja näkökulmia sairaalan toimintaan.

Täällä sairaalassa on selkeästi vain kolmenlaisia lääkäreitä:

1. One of the best doctors in Greece
2. One of the best doctors in the World
3. THE best doctor

En ole ihan varma onko "the best doctor" ylin kategoria, koska paikallinen koordinattorimme ei ole spesifioinut ovatko nämä tähän mennessä noin 15 tapamaamme "THE best doctors" oman erikoisalansa, tämän sairaalan, Ateenan, Kreikan vai koko maailman parhaita lääkäreitä.

Tilat ovat erittäin ahtaat, sairaala on aikoinaan suunniteltu miljoonalle ihmiselle, nyt Ateenassa asuu melkein viisi miljoona (toki täällä on monta muutakin sairaalaa) mutta ei ole paljon tilaa laajentaa. Maahanmuuttajia on todella paljon, ja se aiheuttaa omat ongelmansa täällä. Kesällä taas turistit lisäävät työtä sairaaloissa, ja vakavat onnettomuudet saarilla antavat omat haasteet sairaskuljetusten suhteen.

Minun aikakäsityksen on löytänyt vihdoin henkiseen kotiin. "Tomorrow, maybe come at nine o'clock" tarkoitaa ehkä puolta kymmentä tai yhtätoista. Eli minä kroonisena myöhästelijänä sovin loistavasti joukkoon, itävaltalainen Manfred luultavasti tuskailee sekä minun että kreikkalaisten kanssa. On myös aika ihanaa että ei tiedä mitä seuraavana päivänä tapahtuu, saimme jo päivitetyn päiväohjelman, mutta ei siinäkään olevia asioita koskaan tapahdu vaan ihan muuta, kuka milloinkin sattuu olemaan paikalla vierailua varten.

Päivystyksessä käynti perjantaina iltapäivällä oli aika hurja. Paikka kuhisi ihmisiä, joista suurin osa ei näyttänyt olevan millään tavalla sairas. Päivystysvuoron aikana klo 14.30 iltapäivällä – 8.00 seuraavana aamuna käydään läpi noin 1500 ihmistä, joista noin 10 prosenttia on oikeasti kiireellisiä ja vakavia. Täällä on tapana, että jos pää on kipeä, mennään päivystykseen, jotta päästään erikoislääkärin puheille. Homma toimii, koska lääkäritilanne täällä on varsin hyvä, sairaanhoitajista sitä vastoin on iso pula.

Viikonloppuna oli rantapäivä. Lauantaina oltiin kaikki neljä Ateenan vaihtaria paikallisen sosiaalityöntekijän kanssa Ateenan läheisellä rannalla.


Kahvitauko. Kuvassa bulgarialainen Yoanna, portugalilainen Susana, itävaltalainen Manfred (samassa sairaalassa minun kanssani) ja kreikkalainen Helena, joka vei meidät rannalle.

Sunnuntaina tapasin Machin joka oli pari vuotta sitten Vaasan keskussairaalassa HOPE-vaihdossa. Sekin päivä meni rannalla, ja illalla kävimme syömässä Machin ja hänen miehensä Spirosin kanssa. Machi ja Spiros menivät viikko aikaisemmin naimisiin kuin me Matiaksen kanssa. Kirkossa oli 800 ihmistä, hääjuhlassa 300! Kuulemma kreikkalaiset normihäät. Vanhemmat tosin kustantaa lystin, koska suuri osa vieraista on heidän tuttujaan.


Puoli Ateenaa rannalla helteisenä sunnuntaina, lämminta 34 astetta!